Tietokoneavusteisen kuvan / kuvakoosteen
tilaratkaisujen visualisoima aika


Tiivistelmä
Sammanfatting
Abstract
Sisällysluettelo
Teksti
Lähteet

Opinnäytteen kuvaliitteet eivät ole mukana, mutta tekstissä on linkki vastaavalle kuvasivuille. Suurin osa teososan kuvista löytyy myös Galleria I:n kautta. Kaikki taiteilijat eivät antaneet (ajoissa) lupaa töidensä linkittämiseen, joten nämä linkit puuttuvat sekä tekstistä että lähdeluettelosta. Tekstiä on päivitetty verkkoversiota varten kuvalinkkien osalta - osa kuvalinkeistä näyttää poistuneen pysyvästi. Liiteluettelo on tarkistettu joulukuussa 2007. Olen korjannut myös työhön jääneitä kirjoitusvirheitä. Töiden lopullinen tulostusratkaisu poikkeaa olennaisesti tekstistä.


TIIVISTELMÄ

KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU
Kulttuurialan koulutusyksikkö
Taiteen ja viestinnän koulutusohjelma
Kuvataiteilija

Satu Sihvo: Tietokoneavusteisen kuvan / kuvakoosteen tilaratkaisujen visualisoima aika

Opinnäytetyö, 26 sivua ja 3 liitesivua
Ohjaajat: Eeva Koivumaa, Marjo Remes
Esitys: toukokuu 2004
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Asiasanat: tietokoneavusteinen, digitaalinen, interaktiivinen, kuva, kuvakooste, kollaasi, montaasi, fotomontaasi, tila, aika


Kuvan aika on kuvan ominaisuus, joka muodostuu kuvan kokemisesta (mm. katsomisen prosessi) sekä sen rakenteille ja osille annettujen merkitysten tulkinnasta. Opinnäyte käsittelee rakennetta tutkimalla tietokoneavusteisen kuvan / kuvakoosteen tilaratkaisuja ja niiden vaikutusta visualisoituvaan aikaan.

Teososan työt muodostavat osan Hiljaisia hetkiä -näyttelyyn tarkoitetuista kuvista. Olen koostanut työt ottamistani valokuvista tietokoneella ja hyödyntänyt myös kuvankäsittelyohjelman muita ominaisuuksia (mm. piirtäminen ja suotimet). Tavoitteenani on pitää näyttely Jyväskylässä syksyllä 2004. Näyttelyn valmistuttua vien sen myös kotisivulleni (www.metavire.com).

Tutkimusaineistona olen käyttänyt pääasiassa verkkosivuilta valitsemiani kuvia. Olen jakanut aineiston 15 kuvaa teknisesti viiteen ryhmään, mutta tarkastellut kutakin teosta yksitellen. Kuvissa käytetään usein samanaikaisesti erilaisia teknisiä tilaratkaisuja, joten jaottelu on tulkinnanvaraista. Käsittelytapa on ollut arvioiva. Olen kiinnittänyt huomiota pääasiassa kunkin teoksen rakenteelliseen yhtenäisyyteen, elementtien keskinäiseen suhteeseen, kuvassa olevien perspektiivien ja kuvakerrosten määrään sekä elementtien rajaukseen ja liittämistapoihin. Kuvien ohella olen tutustunut aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja tarkastellut havaintojani suhteessa siihen.

Kollaasimaisissa koosteissa on usein monta perspektiiviä, ja aikavaikutelma vaihtelee samanaikaisuudesta usean tilailluusion aikaan. Tilaratkaisulla voidaan tuoda esiin liikettä, perättäisyyttä kronologisessa ajassa ja yhdessä esittävyyden kanssa jopa liikkeen tempoa. Myös aineiston montaasimaisesti kerrostetuissa kuvissa on useita perspektiivejä, mutta niiden visualisoimassa ajassa limittyy kronologinen aika ja subjektiivinen kokemus ajassa. Kun kuvankäsittelyohjelman työkaluilla luotuja elementtejä lisätään valokuvaan, voidaan kuvaan tuoda liikettä ja ajallista jännitettä - assosiatiivisia aikakerroksia. Muutamissa aineiston töissä elementin esittävää muotoa seuraava rajaus ja saumaton liittäminen rakentavat yhtenäisen 3-ulotteisen illuusion, jossa aika visualisoituu. Teknologinen kehitys on tehnyt mahdolliseksi interaktiivisten digitaalisten kuvakoosteiden rakentamisen. Erilaisten tilaratkaisujen tunteminen ja kokeilu lisää käytettävissä olevien visuaalisten ilmaisukeinojen määrää.

Sisällysluetteloon
Alkuun


SAMMANFATTING

KEMI-TORNEÅ YRKEHÖGSKOLAN
Kulturfackets utbildningsenhet
Utbildningsprogram för konst och kommunikation
Bildkonstnär

Satu Sihvo: Visuella tiden och bildbygget på datorstödda bilder / bildsammanställningar

Examenarbete, 26 sidor, 4 appendix
Handledarna: Eeva Koivumaa, Marjo Remes
Presentation: maj 2004
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Sakord: datorstödd, digital, interaktiv, bild, bildsammansättning, kollage, montage, fotomontage, utrymme, tid


Bildens tid är bildens egenskap, som utbildar av mans upplevande (bl.a. betraktandes process) tillsammans med tolkningar om de betydelserna, vilka man ger till bildens struktur och delar. Examenarbetet behandlar konstruktionen och undersöker bildbygget på datorstödda bilder / bildsammansättningar samt bildbyggets effekter på visuella tiden.

Bilder, som hör till verket, bildar en del av min utställning Tysta stunder. Jag har använt datorn att sammanställa foton och har också utnyttjat andra bildbehandlingsprogrammets möjligheter (bl.a. teckning, filters). Mitt mål är, att ha utställningen i Jyväskylä på nästa hösten. När utställningen har blivit färdig, skall jag publicerade den också på Internet. (www.metavire.com).

I huvudsaken har jag undersökt bilder, vilka jag har valt från sidor på Internet. Jag har delat materialet av 15 bilder in i fem tekniska grupper, men jag har undersökt varje bild som avskild. På bilder där finns ofta olika tekniska spatiala uppbyggningar på samma gång och delningen beror på tolkningar. På varje bilden har jag huvudsakligen observerat strukturell enhetlighet, elementers relationer, antal av perspektiver och bildlager samt på vilka sätt man har avgränsat och fogat elementer. Förutom har jag bekantat mig med litterärä källor om ämnet och betraktat mina upptäckter i förhållande till dem.

På collageliknande sammanställningar finns ofta många perspektiver, och intryck av tiden varierar mellan samtidigheten och tiden på många spatiala illusioner. Med detta bildbygg kan man framställa en rörelse, händelser efter varandra i kronologiska tiden och tillsammans med representation till och med rörelsens tempo. På materialets sådana bilder, som har montageliknande lager, där finns också flera perspektiver, men på bildernas tid kan man se både kronologiska tiden och subjektiva upplevande i tiden. När man använder bild-behandlingsprogrammet för att skapa nya elementer och sammanställer dessa med ett foto, kan man tillföra rörelsen och tidligt spänning - tid-lager med associationer. På materialets några verk följer avgränsningen den representiva formen och elementerna har fogats utan synbara skarvar så att elementerna uppbygger enhetlig 3-dimensionell illusion, där man ser tiden. Teknologisk utvecklingen har gjort det möjligt, att skapa interaktiva digitala bildsammanställningar. När man känner och prövar på olika bildbyggets möjligheter, lägger det till mängden av tekniker för visuell framställning.

Sisällysluetteloon
Alkuun


ABSTRACT

KEMI-TORNIO POLYTECHNIC
The Unit of Culture and Media
Degree Programme of Visual Arts
Visual Artist

Satu Sihvo: Visualization of Time in Spatial Structures of Computer Aided Images /
Image Compositions

Diploma Work: 26 pages and 4 appendixes
Directors: Eeva Koivumaa and Marjo Remes
Presentation: May 2004
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Keywords: computer aided, digital, interactive, image, image composition, collage, montage, photomontage, space, time

Time in a picture is one feature which consists of experiencing the picture (among other things the process of viewing) together with the interpretations of meanings that are given to the structure and elements in it. Diploma deals with spatial structures of computer aided images / image compositions and how they visualize time.

The art work consists of pictures that are meant to be a part of my exhibition Silent moments. I have used the computer to compose the images and I have also made use of other tools of the software (like brushes and filters). The used photos have been exposed by myself. My goal is to exhibit in Jyväskylä during the fall 2004. When the exhibition is ready I'll also take it to my home page (www.metavire.com).

The studied material consists mainly of my selection of the pictures on view on the internet. I have divided the material of 15 images into five technical groups, but have studied each picture separately. There are often several different spatial structures in one work so the division is open to interpretation. The way of studying has been evaluation. In each work I have mainly paid attention to structural unity, reciprocal relationship of elements, the number of perspectives and pictorial layers together with the way of framing and joining the elements. Besides the pictures I have become acquainted with the topic related literature and have compared my observations to it.

In collage like image compositions there often are several perspectives and the impression of visualized time varies from simultaneous presence to time of several spatial illusions. With the used structure it is possible to bring forth motion, successive presence in chronological time and together with representation even the tempo of motion. In the montage like layered images of the studied material there often are several perspectives, too. In the visualized time of them, however, one can notice overlapping of chronological time and subjective experience in time. By using software tools to create new elements and by manipulating a photo with them it is possible to insert motion and temporal tension -associative layers of time - into the picture. In some studied works, where the elements are framed following the representative form and where they are also joined seamlessly, there the elements build up a continuous 3-dimensional illusion and time is visualized in it. Technological development has made it possible to construct interactive digital image compositions. Knowing and testing different spatial structures increase the number of available means for visual expression.

Sisällysluetteloon
Alkuun


SISÄLLYS


1. JOHDANTO

2. MÄÄRITELMIÄ JA HISTORIAA

2.1. Aika, ajan visualisoiminen, kuvan aika
2.2. Tietokoneavusteinen kuva ja digitaalinen aika
2.3. Kollaasi
2.4. Montaasi
2.5. Muita kollaasin ja montaasin määritelmiä
2.6. Onko manipuloitu kuva kollaasi?
2.7. Onko www-sivu kuvakooste?

3. OPINNÄYTETYÖN RAJAUKSIA

4. KÄYTETTY AINEISTO JA RYHMITTELY

5. ALKUVAIHEEN TILARATKAISUT

5.1. Esittämisalusta
5.2. Alustan muoto ja koko
5.3. Elementit

6. TEOKSEN RAKENTEELLISET TILARATKAISUT

6.1. Kollaasinomaiset ratkaisut - "leikkaa ja liimaa"
6.2. Montaasimaiset tilaratkaisut - "digitaalinen pimiö "
6.3. Tietokoneavusteinen yhtenäinen kuva
6.4. Kuvankäsittelyohjelmien uudet keinot
6.5. Interaktiiviset tilaratkaisut

7. KATSOJA, TEKIJÄ JA KUVAN MONTA AIKAA

8. OMA TEOS

8.1. Töiden tausta
8.2. Teoksen ja kirjallisen osan suhde
8.3. Toteutus
8.4. Kuvien tilaratkaisut

9. JOHTOPÄÄTÖKSET

LÄHTEET


Sisällysluetteloon

Alkuun

1. Johdanto


Olen tehnyt erilaisia hiljentymis- ja rentoutusharjoituksia yli 25 vuoden ajan ja siltä pohjalta on luonnollista, että halusin toteuttaa lopputyönä hiljaisiin hetkiin liittyvän kuvasarjan. Kuvataiteilijan koulutukseni Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa on ollut tietokonepainotteista, joten halusin kokeilla digitaalisen kuvankäsittelyn soveltuvuutta tämäntapaisen aiheen käsittelyssä. Suunnittelin käyttäväni koosteissa sekä aiemmin ottamiani kuvia että erityisesti niitä varten otettuja kuvia. Tarkoitukseni oli kokeilla töissä erilaisia tila- ja aikaratkaisuja sekä hyödyntää kuvankäsittelyohjelman ominaisuuksia kaikin tarkoituksiini sopivin tavoin.

Siinä vaiheessa, kun opinnäytetyölle oli annettava nimi, sain esimakua määrittelyn vaikeudesta. En tiennyt miksi suunnittelemiani kuvia pitäisi nimittää. Ne muistuttivat montaasia ja kollaasia, mutta silloin löytämiini määritelmiin ne eivät välttämättä mahtuneet. Myös kuvan ja kuvakoosteen välinen ero osoittautui epämääräiseksi ja tulkinnanvaraiseksi. Määritelmien ja näkemysten suuren kirjavuuden vuoksi olen työn edetessä päätynyt kutsumaan sekä omia että tutkimiani kuvia tietokoneavusteisiksi kuviksi /kuvakoosteiksi.

Kuvan aika on kuvan ominaisuus, joka muodostuu kuvan kokemisesta sekä sen rakenteelle ja osille annettujen merkitysten tulkinnasta. Luonnonilmiöistä luetaan viittauksia vuorokauden aikoihin ja vuodenaikoihin. Viivoista ja sommittelusta luetaan rauhaa ja kiirettä, tempoa. Kuinka tilaratkaisu vaikuttaa kuvan aikaan? Tarkoitukseni on kirjallisuuden ja verkkosivuilta löytyvän aineiston avulla tutkia tietokoneella koostettujen kuvien erilaisia tilaratkaisuja ja niiden vaikutusta visualisoituvaan aikaan. Opinnäytetyössä mainittujen kuvien www-osoitteet ovat lähdetiedoissa. Osa kuvista on tulostettuna liitesivuilla.

Sisällysluetteloon
Alkuun


2. Määritelmiä ja historiaa

2.1. Aika, ajan visualisoiminen, kuvan aika

Nykyajan länsimainen filosofinen aikapohdiskelu yrittää sovittaa yhteen eri tieteenhaarojen aikakäsityksiä, jokapäiväistä aikakokemusta ja teknologisen kehityksen vaikutuksia (1). Esimerkiksi videoneuvottelut tai internet-sivujen keskustelupalstat mahdollistavat "läsnäolon" ja kommunikoinnin ilman, että osallistujat olisivat fyysisesti läsnä samassa tilassa. Uudet mahdollisuudet ja kokemukset johtavat aiempien näkemysten tarkistamiseen ja kyseenalaistamiseen. Mike Sandbothe jakaa käytävän aikakeskustelun kahteen suuntaukseen (2). Ensimmäinen suuntaus pyrkii yhdistämään ja universalisoimaan ymmärrystämme ajasta, kun taas toisena mainittu historialisoiva ja suhteellistava lähestymistapa tarkastelee aikaa muuttuvana ja erilaisena eri kulttuureissa ilmenevänä tapasysteeminä.

Filosofisilla ja kulttuurisilla viitekehyksillä on merkitystä ajan visualisoitumiselle niin tekijän kuin katsojan kannalta. Esimerkiksi Japanin kielessä sana ma tarkoittaa sekä tilaa että aikaa (3). Japanilaiselle aika-tilan esittämistavalle on ollut ominaista elementtien kaksiulotteisuus ja syvyysilluusion rakentaminen muotojen lomittamisella. Länsimaiseen perspektiivikuvaukseen on suhtauduttu torjuvasti ja kolmiulotteiset näkymät ymmärretty syvyydettömiksi (4). Katsomiskokemuksesta ja tulkinnasta enemmän kohdassa 'Katsoja, tekijä ja kuvan monta aikaa.

Emme tiedä mitä aika on, mutta näemme joka päivä miltä se näyttää (5). Jelena Grigorjeva on tutkinut aikaa myyttisenä käsitteenä ja hänen mukaansa auringon ja kuun liikkeiden aiheuttamat varjot tasaisella pinnalla tuottavat peruskuvan (basic image) siitä, kuinka tila muuttuu ajassa (6). Aika ymmärretään usein 3-ulotteisen tilan neljänneksi ulottuvuudeksi ja aikaa on länsimaisessa kulttuurissa tyypillisesti kuvattu 3-ulotteisella illuusiolla. Kubismissa ja monissa muissa viime vuosisadan taidesuuntauksissa pyrittiin irrottautumaan keskeisperspektiivistä. Yhtenä viime vuosisadan taiteen pioneeritöinä mainitaan usein Kasimir Malevichin 1910 maalama valkoinen neliö valkoisella pohjalla. Monokromaattista ja 2-ulotteista työtä pidetään taiteilijan pyrkimyksenä neljänteen ulottuvuuteen, aikaan (7).

Kuvan esittämään aikaan eli kuvan aikaan, vaikuttavat katsomiskokemuksen ja tilallisten ratkaisujen ohella kuvan muut rakenteet, koodit ja niille annetut tulkinnat. Esimerkiksi kuvan osissa esiintyvät kellot ja vuodenaikojen vaihtelut viittaavat sykliseen aikaan, mutta tällöin kuvan aikaa tulkitaan jo sen esittävien osien perusteella. Pyrin keskittämään tarkastelun erilaisiin kuvallisesti pysyviin tilaratkaisuihin ja niiden visualisoimaan aikaan.

Kuvalle on ominaista sen pysyvä läsnäolo nykyhetkessä. Kuvan katsominen on liikettä ajassa ja pysyvä kuva mahdollistaa katsojalle luontevan silmäilemisen ja prosessoimisen tempon. Teknologian kehitys on tehnyt mahdolliseksi animaatiota käyttävät kuvateokset, jotka muuttuvat tarkastelun aikana. Verkossa on esillä Achim Strösserin ja Mathias Bühnerin toteuttama yhdeksästä kuvasta koostuva kuva/ kuvasarja, jossa Leonardo da Vinciä esittävä kasvokuva muuttuu asteittain Mona Lisaa esittäväksi kuvaksi. Kuvasarja on koostettu myös animaatioksi. Muutosta esittävän pysyvän kuvan ja muuttuvan kuvan ero oli minun katsomiskokemuksessani suuri. Muutosta esittävä kuva on mielenkiintoinen, kun taas minun katsomistavalleni liian nopea animaatio tuntuu epämiellyttävältä.

Sisällysluetteloon
Alkuun


2.2. Tietokoneavusteinen kuva ja digitaalinen aika

Maailman ensimmäinen digitaalinen tietokone esiteltiin Pennsylvanian yliopistossa Yhdysvalloissa v. 1946 ja ensimmäinen kaupallinen tietokone oli markkinoilla vuonna 1951. Varhaisimmat tietokoneella tuotetut kuvat olivat usein luonteeltaan ei-ammattitaiteilijoiden tekemiä abstrakteja graafisia teoksia. Amerikkalainen Michael Noll mainitaan usein yhdessä saksalaisten Frieder Naken ja Georg Neesin kanssa ensimmäisiksi digitaalitaiteilijoiksi (8).

Tarkoitan digitaaliajan tietokonekoosteisella kuvalla ensisijaisesti töitä, jotka on tehty tietokoneiden käytön yleistyttyä 1980-luvun lopulla (9). Tuolloin jo monet tunnetut taiteilijat kuten David Hockney, Keith Haring ja Andy Warholl tekivät tietokonekokeiluja. Eri alojen teknologian kehitys (mm. videotekniikka, digitaaliset muokkaamis- ja koostamisohjelmat, www) on antanut nykyajan taiteilijalle ja harrastajalle olennaisesti uudenlaisen kuvantekemisen, koostamisen ja esittämisen vapauden. Interaktiivisissa teoksissa katsojan osuus tekijänä korostuu.

Sisällysluetteloon
Alkuun

2.3. Kollaasi

Kollaasilla tarkoitetaan perinteisesti erilaisista materiaaleista koottua taideteosta. Materiaalit asetellaan rinnakkain tai päällekkäin ja yleensä ne liimataan kiinni yhteiselle alustalle (10). Kuvakollaasilla tarkoitetaan usein teoksen kokoamista kuvista leikkaa ja liimaa -periaatteella. Leikkaaminen voi tarkoittaa repimistä ja liimaaminen niittaamista, joten ilmaisu on lähinnä vertauskuvallinen. Lopputulos voi kuvista koostettunakin olla reliefimäinen mm. käytettäessä rypistettyjä kuvia.

Kollaasin ottivat käyttöön Georges Braque ja Pablo Picasso noin. v. 1912. Menetelmä liittyi tuolloin kubismiin, joka hyllytti yhden näkökulman perspektiivin ja pyrki havainnoimaan ja kuvaamaan maailmaa samanaikaisesti useilta eri puolilta (11).

Sisällysluetteloon
Alkuun

2.4. Montaasi

Montaasi tarkoittaa valokuvauksen pimiötekniikassa kuvan valottamista kahdesta tai useammasta negatiivista samalle paperille. Filmillä voi olla myös jo alunperin päällek- käin valotettuja otoksia. Negatiivin asemasta voidaan käyttää fotogrammia, jolloin kuvio valotetaan valokuvapaperille esimerkiksi jonkin esineen tai valotusmaskin läpi. Termiä käytetään nykyään myös digitaalisen kuvankäsittelyn puolella yhdistettäessä osia useista valokuvista yhdeksi kuvaksi (12).

Montaasi on alunperin arkkitehtien termi ja lähtee elementeistä rakentamisesta,
osien kokoamisesta, montteeraamisesta. Termi tulee ranskalaisesta monter-sanasta, joka
merkitsee asentamista, kokoamista ja kiinnittämistä (13).

Ruotsalainen taiteilija Oscar Gustave Rejlander mainitaan ensimmäisenä tunnettuna valokuvaajana, joka koosti taiteellisia teoksia useista otoksista. Hänen tunnetuin työnsä The two Ways of Life (Elämän kaksi tietä) on Englannista vuodelta 1857 ja se on koostettu ilmeisesti 39 erillisestä kuvasta (14). Halusin tuoda esiin Rejlanderin työn sen vuoksi, että terminä fotomontaasin katsotaan tehneen läpimurtonsa vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen osana dadaistista liikettä (15). Ensimmäisiä varhaisia tekijöitä silloin olivat mm. saksalaiset John Heartfield ja Hannah Höch. Termistä huolimatta töissä käytettiin usein kuvia kirjoista, aikakausi- ja sanomalehdistä (16).

Sisällysluetteloon
Alkuun


2.5. Muita kollaasin ja montaasin määritelmiä

Helena Sederholm määrittelee montaasiksi peräkkäisten tai rinnakkaisten kuvien asettelemisen siten, että erilaiset elementit törmäytetään keskenään. Hän katsoo kollaasin tuoneen teoksiin kuvan sisäisen montaasin, joka ennakoi kuvan hajoamista (17). Samansuuntaisesta luonnehdintaa on Kimmo Sarjen näkemyksessä: "Jyrkkien rinnastusten ja leikkausten kautta montaasi luo uusia tai kyseenalaistaa olemassa olevia merkityksiä. - - - Se on lähtökohdiltaan poliittista ja poleemista. Vuosikymmenetkään eivät ole kesyttäneet sitä." (18) Sekä kollaasin että fotomontaasin historiaan on liittynyt -ismejä, jotka kyseenalaistivat aikansa taidekäsityksiä ja heijastuvat mielestäni myös tämän päivän näkemyksissä.

Sederholm pitää kollaasia ja montaasia myös multimedian ilmaisumuotoina. Tutkimuksessaan hän hämmästelee sitä kuinka vähän on olemassa taidekirjallisuutta, joka keskittyy kollaasiin tai muihin ilmaisutapoihin, joissa yhtenäisyyden sijasta työ on tarkoituksellisesti osittunut, katkonainen (discontinuous) ja epä-yhtenäinen (incoherent) (19). Kirjallisuuspulassa itse olleena, voin todeta, että kollaasiin ja montaasiin liittyvän aineiston löytäminen on edelleen hankalaa. Jonkin verran sitä on löydettävissä verkkosivujen lisäksi esimerkiksi valokuvataidetta, grafiikkaa ja uutta mediaa käsittelevistä taidekirjoista. Tosin aineisto minun mielestäni viittaa usein myös uudenlaisen kuvakokonaisuuden syntyyn.

Käytän jatkossa montaasi-sanaa valokuvataiteessa ymmärretyssä merkityksessä (20) kohdan 2.4. määritelmän mukaisesti.

Sisällysluetteloon
Alkuun

2.6. Onko manipuloitu kuva kollaasi?

Olipa kyseessä skannerilla tietokoneelle siirretty tai digitaalikameralla otettu kuva, sen jatkokäsittely kuvankäsittelyohjelmalla on tavallista. Ollessani työharjoittelussa sanomalehden kuvaamossa mietin usein valokuvan ja kuvakoosteen eroa.

Esimerkiksi painamista varten tietty määrä valoisuus- ja väriarvojen säätämistä on välttämätöntä. Tosinaan reunoja tummennetaan liukuvärillä, taustasta poistetaan häiritseviä kohtia ja esimerkiksi kalastajalle voidaan vaihtaa pää, jotta hänestä saadaan "onnistunut" kuva saaliinsa kanssa. Ilmeisestä parantelusta huolimatta tämäntapainen käsittely ei kuitenkaan oleellisesti muuta kuvien luonnetta.

Muutama vuosi sitten julkisuudessa nousi kiivas keskustelu luontokuvaajana ansioituneen Hannu Hautalan kuvamanipulaatioista (21). Hän oli mm. kuvannut pesästä pudottautuvia linnunpoikasia ja yhdistänyt samaan kuvaan kaksi pudottautujaa. Mielestäni tässä kuvan luonne jo jonkun verran muuttuu. Jos valokuvaan on lisätty osa toisesta valokuvasta, onko se kollaasi vai montaasi? Yksinkertaisinta ja selvintä voi olla vanhoista määritelmistä luopuminen ja tällaisen kuvan kutsuminen digitaaliseksi koosteeksi. Mikäli kuvakoosteita esitetään dokumentoivien kuvien joukossa, maininta koostamisesta kuuluu mielestäni katsojaa arvostavaan avoimeen ja reiluun toimintatapaan.

Sisällysluetteloon
Alkuun


2.7. Onko www-sivu kuvakooste?

Verkkosivu saattaa olla toteutettu esimerkiksi Photoshop-ohjelman ImageReady-toimintoa hyväksi käyttäen, jolloin sivu kirjaimellisesti rakentuu erikokoisista kuvista ja on kuvakooste. Myös tekstiosuudet ovat tällöin kuvamuodossa. Toteuttamistavasta riippumatta sivu voi olla kuvista koostettu taiteellinen kokonaisuus sen lisäksi, että sillä saattaa olla esillä digitaalisesti rakennettuja erillisiä kuvakoosteita. Kotisivuja ei kuitenkaan yleensä mielletä taideteokseksi. Helsingin Sanomien taitelijoiden kotisivuista tekemässä kirjoitussarjassa niistä suurinta osaa luonnehdittiin pieniksi kuvallisiksi ansioluetteloksi (22).

Taiteilijaseuran puheenjohtaja Elena Näsästä haastateltiin kirjoitussarjaa varten. Hänen mukaansa perinteiset kuvataideteokset eivät oikeastaan toimi verkossa. "Tietysti niistä voi saada jonkun kuvan, jos nopeasti haluaa nähdä minkälaista taidetta taitelija tekee, mutta ei sillä mitään tekemistä sen taidekokemuksen kanssa ole." (23) Olen katsellut kohtalaisen paljon verkkosivuilla olevaa taidetta kyseenalaistamatta taidekokemusta. Suuri osa teoksista on ollut tietokoneavusteisia teoksia. Teoksen koolla on merkitystä katsomiskokemukselle. Tietokoneen ruudulle kutistetut perinteiset työtkin voisivat toimia paremmin, jos sivutoteutus antaisi katsojalle mahdollisuuden tutustua myös teosten yksityiskohtiin. Monet tietokoneavusteiset työt on tehty myös tulostettaviksi ja alkuperäiset tiedostot ovat suuria. Myös niiden yksityiskohtien esittelyä kannattaa mielestäni harkita.

Sisällysluetteloon
Alkuun


3. Opinnäytetyön rajauksia

Tarkastelen ensisijaisesti kuvankäsittelyohjelmalla koostettuja tilaratkaisuja. En käsittele varsinaisesti www-sivuja tai multimediaa, mutta sivuan niitä parilla perinteisen kuvan ja digitaalisen multimediakuvan rajamaastossa liikkuvan kuvakoosteen esimerkillä. Nykyajan taiteelle on ominaista eri taiteenalojen ja erilaisten teknologioiden sulauttaminen toisiinsa. Jätän kuitenkin videotaiteeseen, performansseihin ja installaatioihin liittyvät tietokoneavusteiset tilaratkaisut tarkastelun ulkopuolelle, koska opinnäytteen tarkoitus on käsitellä pääasiassa pysyvää kuvaa / kuvakoostetta.


4. Käytetty aineisto ja ryhmittely

Olen etsinyt kirjallisuudesta ja verkkosivuilta tilaratkaisuiltaan erilaisia tietokoneavusteisia töitä. Kuvittelin aloitusvaiheessa, että löytyvät ratkaisut olisi melko helppo ryhmitellä vierekkäisiin, päällekkäisiin ja sisäkkäisiin malleihin. Arvelin, että tarkastelemalla lisäksi sommittelua, elementtien muotoja ja liitostapoja, tilaratkaisut olisivat olleet periaatteessa selkeästi ryhmissä analysointia varten.

Ryhtyessäni etsimään kuva-aineistoa kirjoista ja verkkosivuilta yritin löytää sellaisia tilaratkaisuja, jotka olisivat olleet ensisijaisesti luettavissa johonkin suunnittelemaani ryhmään. Etsintä osoitti, että tietokoneavusteinen kuva on harvoin vain vierekkäinen, päällekkäinen tai sisäkkäinen. Kokeilemalla huomasin myös, että aikomani "looginen" ryhmittely ei ollut tarkastelun kannalta käytännöllinen. Esimerkiksi päällekkäisyyden ja sisäkkäisyyden monimuotoisuus ja toisinaan samanaikainen esiintyminen teki jaottelun monine alaryhmineen erittäin sekavaksi. Monien etsintöjen ja karsimisten jälkeen valitsin lopulta tarkasteltavaksi 15 kuvaa.

Kollaasin ja montaasin kirjavien ja ristiriitaisten määritelmien vuoksi päädyin käyttämään opinnäytteen töistä termiä tietokoneavusteinen kuva / kuvakooste. Vaikka luovuin kollaasi- ja montaasi-sanan käytöstä aiheen nimeämisessä, totesin kuitenkin perinteisissä töissä käytetyn tekniikan soveltamisen tietokonetyöskentelyyn käyttökelpoiseksi ryhmittelytavaksi. Monet töistä saattoi lukea kollaasinomaiseen tai montaasinomaiseen ryhmään. Suuri osa näkemistäni koosteista oli kuitenkin sellaisia, joita luonnehti paremmin saumattomin liitoksin toteutettu yhtenäinen kuva. Otin sen kolmanneksi tarkasteltavaksi ryhmäksi. Erotin vielä omiksi ryhmikseen työt, jotka hyödynsivät keskeisesti kuvankäsittelyohjelmien mukanaan tuomia erityispiirteitä (mm. piirto-ominaisuudet, suotimet) sekä interaktiivisuuden mahdollistavat teokset. Käyttämäni kuvat eivät ole yksiselitteisesti luettavissa esittämiini ryhmiin. Jaottelu on tehty vain helpottamaan aineiston tarkastelua. Elementtien kokoon ja muotoon liittyviä asioita päätin tarkastella yksittäisten töiden yhteydessä.

Tarkoitukseni oli aineiston ryhmittelyn jälkeen arvioida ja vertailla niitä käyttämällä pohdinnoissa apuna löytämääni lähdekirjallisuutta. Etsin kirjallisuudesta ja verkosta kollaasi- ja montaasinäkemysten ohella ajan visualisoimista käsittelevää aineistoa. Arvelin, että tutkimalla tilaratkaisun visualisoimasta aikaa, voisin hyödyntää tuloksia omassa työskentelyssäni. Lähestymistapani on arvioiva. Arviointiperusteet muotoutuivat usean katsomiskerran myötä. Kiinnitin huomiota pääasiassa teoksen rakenteelliseen yhtenäisyyteen, elementtien keskinäiseen suhteeseen, kuvassa olevien perspektiivien ja kuvakerrosten määrään sekä elementtien rajaukseen ja liittämistapoihin. Toisinaan katsomiskokemuksessa oli vaikea eritellä esimerkiksi tilaratkaisusta syntyvän liikkeen osuutta elementtien sisältämän rakenteen liikevaikutelmasta. Pystyäkseni paremmin hahmottamaan tilaratkaisun merkitystä, kuvittelin usein kuvan osat myös toiseen järjestykseen ja mietin sen jälkeen uudelleen alkuperäisen kuvan visualisoimaa aikaa.

Sisällysluetteloon
Alkuun


5. Alkuvaiheen tilaratkaisut

5.1. Esittämisalusta

Ensimmäisiä ratkaisuja, joita digitaalisesti kuvaa rakentava taiteilija joutuu tekemään, ovat aiotun kuvan esittämistapa ja kuvailmaisuun sisältyvä interaktiivisuuden määrä. Onko kuva tarkoitettu vain www-sivuille tai cd-rom-pohjaiseen esitykseen vai onko tarkoituksena esimerkiksi lehdessä julkaistava kuva tai suurikokoinen taidetuloste? Onko koostettu kuva "valmis" vai vain välivaihe suunnittelijansa tai katsojansa kokemuksessa? Onko kuva oikeasti interaktiivinen vai vain tekijän koostama määrä mahdollisuuksia?

Toisinaan samaa kuvaa käytetään monessa tarkoituksessa, jolloin kuvan esittämisen suurin resoluutio toimii koon määrittäjänä. Töitä ei kuitenkaan aina tarvitse tehdä tulostuskokoon. Esimerkiksi A2 -kokoon tarkoitettu tuloste voi työskentelyvaiheessa olla A4 -koossa 300 dpi:n resoluutiolla. Suunniteltu esittämisalusta, työn luonne ja tekijän näkemykset ratkaisevat työskentelyssä käytettävät tietokoneohjelmat.

Sisällysluetteloon
Alkuun


5.2. Alustan muoto ja koko

Yleisiä kuvan rakentamiseen ja sommitteluun liittyviä näkökohtia käytetään myös tietokoneella työskenneltäessä. Työskentelyvaiheessa kuvaa katsotaan monitorilta ja kuvankäsittelyohjelmat tarjoavat nelikulmaisia alustoja. Alustan muoto ja koko kuuluvat alkuvaiheen ratkaisuihin. Neliötä ja vaakasuuntaista nelikulmiota pidetään rauhallisina, pystysuuntaista dynaamisena. Lopullisen työn ei tarvitse olla nelikulmainen, mutta käytännön syistä lähtöoletuksena on neliö tai suorakaide. Halusin tehdä tulostettavia töitä. On mielestäni suotavaa, että tulosteet ovat kohtuullisen helposti suojattavissa ja ripustettavissa. Tämän työn puitteissa minulla ei ollut myöskään aikaa syventyä problematiikkaan, jota toisenlaiset pohjaratkaisut olisivat edellyttäneet.

Tietokonetyöskentelyssä alustan suuruus tarkoittaa suunniteltua näyttö- tai tulostuskokoa. Käytettävissä olevat tulostusmateriaalit ja niiden kustannukset voivat vaikuttaa valintoihin. Myös tulostettavien kuvien resoluutio ja tietokoneen kapasiteetti voivat rajoittaa tilaratkaisuja. Paljon kuvakerroksia käyttävä A3-kokoinen työ saattaa viedä tekovaiheessa kymmeniä, jopa satoja megatavuja muistitilaa.

Sisällysluetteloon
Alkuun


5.3. Elementit

Teosten osina käytetään usein digitaalisia valokuvia tai skannerilla digitaalimuotoon saatettua aineistoa kuten valokuvia, kuvaleikkeitä, tekstuureja, rautalankaa, heiniä. Tarvittava kuva voidaan myös kaapata videolta tai hakea verkosta. Teoksissa voidaan käyttää lisäksi tietokoneohjelmien matemaattisia tai graafisia ominaisuuksia.

Kollaaseissa teokseen on usein liitetty jokapäiväistä materiaalia ja kollaasia on sen vuoksi kutsuttu taiteen ja todellisuuden kohtauspaikaksi (24). Helena Sederholmin mukaan intertekstuaalisia elementtejä - esimerkiksi mainosten tai toisten tekemien taideteosten kopioita osana omaa teosta - käytettiin vastakohtana alkuperäisyydelle ja tyylin ainutlaatuisuudelle. (25) Toisaalta re-presentoivista ja re-produktoivista taiteilijoista on sanottu, että samantapaisesta lähestymistavasta huolimatta kukin tekijä eroaa selvästi muista (26).

Kuvan osien keskinäinen suhde on ensisijaista kuvaan muodostuvan tilavaikutelman kannalta. Elementtien muodoilla, keskinäisillä kokoeroilla ja muulla sommittelulla vaikutetaan osien merkitykseen ja tulkintamahdollisuuksiin. Elementit voivat olla eheitä kuvamaisia kuvia, reunoiltaan esittävää muotoa myötääviä kuvia tai mitä tahansa tekijän mieleisiä rajauksia. Elementin reunat voivat olla rikkonaisia tai häivytettyjä. Tilaratkaisu liittyy tekijän työideaan ja on osa sitä.

Sisällysluetteloon
Alkuun


6. Teoksen rakenteelliset tilaratkaisut

Olen jakanut rakenteelliset tilaratkaisut viideksi alakohdaksi. Kuten jo edellä toin esiin tietokoneavusteiselle kuvalle on tyypillistä monimuotoisuus ja harvoin digitaalinen kuva / kuvakooste voidaan lukea vain yhteen ryhmään kuuluvaksi. Jaottelun tarkoitus on vain helpottaa aiheen käsittelyä. Koostamistavan yhteydessä tarkastelen vaikutusta, joka tilaratkaisulla on kuvan aikaan.


6.1. Kollaasinomaiset ratkaisut - "leikkaa ja liimaa"

Kollaasinomaisella tarkoitan ratkaisua, joka perinteisillä menetelmillä olisi ollut toteutettavissa 'leikkaa ja liimaa' -tekniikalla. Kuvan elementit ovat joko vierekkäin tai päällekkäin. Selkeä esimerkki rinnakkaisesta tilaratkaisusta on Lilian Schwarzin tietokonetyö Mona/Leo. Se sopii myös esimerkiksi intertekstuaalisuudesta.

Teos on ratkaisuna yksinkertainen ja selkeä. Kaksi samankokoista kasvokuvan puolikasta on yhdistetty kokonaisuudeksi. Kuvapuoliskot ovat taiteen ja tieteen historiasta tutut Mona Lisa ja Leonardo da Vinci. Mielestäni kuvassa on selvästi kaksi tilaa ja aikaa, vaikka ne voidaan tulkita esittämään yhtä historiallista aikaa. Kasvojen puolikkaista muodostuu kasvokuva ja elementtien selvä raja pitää ne erillään. Rajaustapa on olennainen aikavaikutelman kannalta. Jos kasvot olisi rajattu kokonaisina, käsitykseni mukaan tilaratkaisuun liittyvä aika mieltyisi toisella tavalla. Mutta myös kuvan koko luonne muuttuisi toisenlaiseksi. Tilaratkaisu on olennainen osa kuvan ideaa ja palvelee esittäjän tarkoitusta.

On vaikea pitää elementtien tilaratkaisua ja elementtien esittämää aikaa toisistaan erillään.
Minulle tilaratkaisusta huolimatta Mona/Leon aika rakentuu ensisijaisesti menneen tunnistamisesta, s.o. merkityksen annosta ja hahmojen digitaalisesti koostettuun työhön tuomasta aikajännitteestä.

Toin määritelmäkohdassa esiin Helena Sederholmin näkemyksen, jonka mukaan montaasi on peräkkäisten tai rinnakkaisten kuvien asettelemista siten, että erilaiset elementit törmäytetään keskenään. Mona/Leosta voinee sanoa, että siinä elementtejä on rinnastettu törmäyttämällä. Mikä kaikki tässä teoksessa törmää tai kohtaa on katsojan tulkinta.

Selkeät rinnakkaiset ratkaisut eivät läpi käymässäni kuva-aineistossa olleet tavallisia. Ron Notebornin Walking Down Stairs (kuva 1) on tilaratkaisultaan kuitenkin sellainen, että elementit ovat vielä selvästi erillisiä, vaikka ne on aseteltu rinnakkain ja päällekkäin. Elementtienmuoto ja asettelun suunnat vahvistavat mielikuvaa rapuissa kulkemisesta. Tosin minulle syntyvä mielikuva ei ole yksiselitteisesti laskeutuva, vaikka teoksen nimi tarkoittaa kulkemista portaita alas. Tekijä on kiinnostunut ajan, tilan ja havainnoinnin kuvaamisesta, mihin käytetty tekniikka sopii hyvin. Minulle teoksesta tulee mieleen David Hockneyn valokuvakollaasit. Hän mainitseekin verkkosivuillaan innostuneensa kollaasitekniikasta juuri Hockneyn töiden vuoksi (27).

Tavallisesti emme kiinnitä huomiota peräkkäisiin näkökulmiin, joita silmänliikkeiden tai oman liikkumisemme vuoksi on tarjolla ympäristöstä. (28) Tämäntapaisissa teoksissa rinnakkaisten ja päällekkäisten kuvien käyttö tuo teokseen rinnakkaisia tilaan liittyviä aikoja ja perspektiivejä, mikä luo illuusion hetkeä pidemmästä kokonaiskestosta ja liikkeestä. Noteborn itse luonnehtii tekniikkaa perspektiivitutkimukseksi, jossa muuttuva näkökulma hävittää keskeisperspektiivin, mutta pitää kuitenkin samanaikaisesti kiinni kuvien fotorealismista.

Voimakas liikkeen tuntu on myös Notebornin teoksessa Metro Experience I (kuva 2), jonka tilaratkaisua voi kutsua vaikka kuvapinoksi. Erikokoisia kuvia on koostettu siten, että tavallaan myös ne elementtien osat, jotka jäävät piiloon, ovat rakentamassa kuvaa. Elementit säilyttävät paljolti oman luonteensa. Kuva voi mielestäni kutsua valokuvakollaasiksi. Toisaalta elementtien läpikuultavuuden vuoksi teosta voi kutsua myös usean aikakerroksen montaasiksi. Jos kuvat olisi päällekkäisen asettelun sijasta aseteltu rinnakkain, ajallisesti yhtä nopeaan tempoon viittaavaa mielikuvaa tuskin syntyisi. Liikevaikutelma rakentuu elementtien kuvakoon muuttumiselle, joka korostaa toistetun kuvan rakenteellista dynaamisuutta.

Sederholmin mukaan kollaasiajattelun ytimenä on jo olemassa olevan uudelleen omiminen ja käyttäminen (29). Näin ei välttämättä digitaalisissa koosteissa ole, kuten Notebornin teoksista voi havaita. Kuvakooste rakentuu luonnollisesti aiemmalle tekemiselle käyttäessään valokuvia, mutta monet valokuvista vaikuttavat kuitenkin kyseisiä töitä varten otetuilta.

Yhdestä paikasta eri suuntaan otetuista kuvista voi koostaa panoraamakuvia. Esimerkkejä tällaisista töistä löytyy mm. Notebornin verkkosivuilta. Myös tällöin kuvissa on useita perspektiivejä, mutta ne visualisoivat silloin ajassa kiertyvää liikettä.

Valokuvien luonteeseen kuuluu 3-ulotteisuuden illuusio. Perinteisessä montaasitekniikassa käytettiin valotusmaskeja 2-ulotteisen/ graafisen vaikutelman lisäämiseksi kuvaan. Tietokoneella samaan tulokseen päästään esimerkiksi monokromaattisella eli yksivärisellä kerroksella ja tasomaskeilla. Yksivärisiä kerroksia käytetään usein töiden taustana. Esimerkiksi edellä Notebornin Walking Down Stairs -teoksessa oli valkoinen tausta. Ns. tyhjä tila pyrkii aina täyttymään jollakin katsojan sille antamalla merkityksellä (30). Tässä tapauksessa minä näen Notebornin teoksen "taustana" universaalin aikakerroksen. Digitaalisessa työskentelyssä graafiset elementit luodaan usein kuvankäsittelyohjelmilla. Käsittelen omana kohtanaan työt, joiden tilaratkaisuissa on keskeistä vektorigrafiikan, suotimien ja muiden ohjelmaan liittyvien ominaisuuksien käyttö.

Peter Lewisin 1 Million Channels of White Noise on myös kollaasimainen, mutta tässä yksittäiset elementit eivät ole enää nelikulmaisia, vaan ikään kuin irti leikattuja esittäviä muotoja: kameroita, televisioita, ihmisiä. Taustalla on suuri kuva, jota en tunnista. Suurin osa elementeistä on aseteltu kehämäisesti ja osin päällekkäin. Keskellä on hahmo, johon yläosan kuvat on yhdistetty johtomaisin viivoin. Keskellä oleva kuva luonnollisesti korostuu, mutta mielestäni elementtien kokoeroilla ei ole olennaista merkitystä. Elementtien esittävä kokosuhde vastaa suurin piirtein todellisuutta. Kuvien intertekstuaalinen käyttö on teoksessa todennäköistä - tai ainakin mahdollista. Kuvan aika rakentuu osista tekijän kriittiseksi (31) ajan kuvaksi. Pidän Lewisin tilaratkaisua yhteisestä taustasta huolimatta rakenteellisesti epäyhtenäisenä. Kuvaan ei muodostu yhtenäistä tilallista illuusiota. Epäyhtenäisyydestä ja elementeissä esiintyvistä 3-ulotteisuuden illuusioista minulle rakentuu kuvan ajaksi samanaikaisuus.

Teoksen aikaperspektiivistä tulee mieleeni Paul Virilion sanonta "Tässä lakkaa olemasta, kaikki on nyt" (32). Sanonta liittyy hänen pohdintoihinsa siitä, kuinka aineellinen "tässä" menettää arvonsa vaikuttavana läsnäolona ja antaa myöten audiovisuaaliselle läsnäololle ajan "kiihtyessä".

Sisällysluetteloon
Alkuun

6.2. Montaasimaiset tilaratkaisut - "digitaalinen pimiö "

Kuten määrittelykohdassa toin jo esiin, viittaan montaasi-termillä sen valokuvauksen puolella saamaan merkitykseen. Määrittelen montaasimaisen tilaratkaisun sellaiseksi kerrostamistavaksi, että samaan tulokseen ei olisi päässyt 'leikkaa ja liimaa' -tekniikalla. Kuvat voivat kuultaa toistensa läpi, liitokset ovat pehmeitä ja niissä voi olla erilaisia häivytyksiä. Pehmeitä kuvaliitoksia käyttäviä kuvia voi usein montaasimaisuuden ohella luonnehtia yhtenäisiksi kuviksi.

Selkeästi montaasityyppisiä töitä löysin verkkosivuilta yllättävän vähän. Useimmat fotomontaaseiksi nimetyt työt olisivat sopineet esimerkiksi 'leikkaa ja liimaa' -periaatteella toteutetusta digitaalisesta kollaasista. Valokuvauksen puolella montaaseilla on kuvattu mm. lineaarisessa ajassa tapahtuvaa liikettä (33), mutta Notebornin verkkosivuilla olevien teosten lisäksi en onnistunut löytämään vastaavia digitaalisia koosteita.

Otan ensimmäiseksi esimerkiksi Linda Rathgeberin teoksen Dreamcatcher. Hän on käyttänyt sitä esimerkkinä fotomontaasin rakentamisohjeessaan. Teos muodostuu kolmesta kuvasta: hiekkarannasta, kirkon kupolin sisäosasta ja lumisista naisen kasvoista. Tilaratkaisu on toteutettu Macromedian Fireworks-ohjelmalla kerrostamalla siten, että kupoliin leikatuista aukoista näkyy ranta ja kasvot on sijoitettu kupolin sisään. Kasvot täyttävät suuren osan kupolista. Elementtien reunat ovat selvästi häivytettyjä ja joissakin kohdissa taustan hiekkaranta kuultaa samanaikaisesti sekä kupolin että naisen läpi. Kuvan liitetyn tekstin voi suomentaa vaikka unen sieppaajaksi tai unelman tavoittajaksi / tavoittelijaksi. Ilman tekstiäkin ensivaikutelma on ei-realistinen, unimainen. Kuvan sisä- ja ulkotila ovat eri perspektiivissä. Minulle tilaratkaisu on kronologisen ajan ja subjektiivisen aikakokemuksen samanaikaisuutta.

Bruno Fabienin Numerichrome-50 on luonteeltaan hieman samantapainen. Kuvaan on koostettu Eiffel-torni, kaupunkimaisemaa, kasvillisuutta ja vettä tavalla, joka ei voi vastata todellisuutta. Vaikka lyhyellä vilkaisulla kuvassa tuntuu olevan yksi perspektiivi, se osoittautuu harhaksi kuvaa lähemmin katsoessa. Tilaratkaisussa minun mieltäni hämmentää selvästi Eiffel-tornin heijastuma. Minun on noustava "ylös" nähdäkseni heijastuman ja tultava "alas" katsoakseni maisemaa - mieleni jää toistamaan tätä perspektiivieroista syntyvää liikettä. Elementtien liittäminen on pehmeää, "maalausmaista". Tässäkin luonnehtisin tilaratkaisun visualisoimaa aikaa samanaikaisuudeksi. Tekijä sanoo pyrkineensä työssään unenomaisuuteen.

Keith Cuttinghamin Fictious Portraits -sarjaan (kuva 3) kuuluva teos on tietokoneella koostettu valokuvamainen muotokuva kolmesta henkilöstä. Tarkemmin katsottuna kuvaan on yhdistetty kolme kuvaa samasta henkilöstä. Liitokset ovat huomaamattomia. Ajallisesti ajatellen kuvassa yhdistyy kolme hetkeä, mutta kuva on ikään kuin valokuva jostakin yksittäisestä hetkestä. Minun aikatulkintani on, että kuvassa on kolme ulkoista ilmiasua tai tulkintaa, jotka kaikki voivat potentiaalisesti olla läsnä yhdessä hetkessä. Kuva on mielenkiintoinen ja sitä voi tulkita monella tavalla.

Sisällysluetteloon
Alkuun


6.3. Tietokoneavusteinen yhtenäinen kuva

Olen nimennyt tämän kohdan monella tavalla ja lopulta päätynyt luonnehtimaan sitä sanalla yhtenäinen. Suuri osa teknisesti montaasitekniikkaa käyttävistä töistä voidaan lukea myös tähän ryhmään. Hakiessani sopivia esimerkkikuvia verkkosivuilta huomioni kiinnittyi siihen, että yhtenäisten esittävien kuvien kohdalla oli valinnan vaikeutta enemmän kuin kollaasikuvien kohdalla. Se, mitä yhtenäinen kuva sitten esittää, on toinen asia.

Edellä ollut Keith Cottinghamin kuva olisi sopinut myös tähän ryhmään. Anthony Azizin ja Sammy Cucherin Dystopia-sarjan kuvissa on käytetty sulavaa liittämistä ja on mielestäni määrittelijän ratkaisu pitääkö niitä digitaalisena montaaseina vai ei. Pam and Kim -teoksen (kuva 4) olisi voinut ottaa esimerkiksi myös edellisessä ryhmässä. Sijoittamalla työt eri ryhmiin, olen halunnut korostaa kuinka hankalaa ja mielivaltaista on määritellä digitaaliajan kuvakoostetta aiemman tekniikan keinoilla. Tilaratkaisuna Dystopia-sarjan töissä on päällekkäisyys, jolla kuvissa olevien henkilöiden aistikanavat ulkomaailmaan on saatu näyttämään ihon peittämiltä. Tätä voisi kutsua myös digitaaliajan ehyeksi fantasiakoosteeksi, koska tällainen ihminen ei pystyisi todellisessa elämässä hengissä. Kuvassa on yhtenäinen 3-ulotteisuuden illuusio ja visualisoituva aika muistuttaa kuvattua hetkeä. Toisaalta kuvassa visualisoituu digitaalinen aika, jonka teknologia mahdollistaa tämänkaltaiset kuvat. Tekemisen väline on kuvassa läsnä.

Interior Study #3 (kuva 5) on myös Azizin ja Cucherin teos. Pienestä kuvasta ei ehkä käy ilmi, mutta tämän sisätilan seinien rakentamiseen on käytetty kuvia ihosta. Lähes tasomaisilla pinnoilla ja yhtenäisillä liitoksilla on rakennettu hämmentävä 3-ulotteinen illuusiotila. Elementtejä kääntävällä asettelulla on luotu perspektiivikuva, jonka tilavaikutelma on varmasti toisenlainen verrattuna tilanteeseen, jossa elementit olisi aseteltu alustalle tasomaisesti rinnakkain.

Saumatonta koostamista on käytetty myös Gulner Guvencin meren salaperäistä kansaa kuvaavassa teoksessa Chtulhu people (kuva 6). Edellä olleesta Schwarzin Mona/Leosta saattoi sanoa, että siinä elementtejä törmäytettiin, mutta Guvencin työtä luonnehtisin hyvin sulavaksi kokonaisuudeksi.

Lopputuloksena on molemmissa 3-ulotteinen illuusio ja kuvat muistuttavat perinteistä valokuvaa kaapatusta hetkestä. Minulle ensivaikutelma kuvien visualisoimasta ajasta oli digitaalinen. Katsellessani tämäntapaisia kuvia kuvan ajan rinnalle nousee usein mielikuva siitä, että kuvan hetkessä näemme koosteen tekijän työhön käyttämästä ajasta ja erityisesti hänen mielikuvituksellisten valintojensa hetkistä / seurauksista.

Muotoja seuraavalla elementtien rajauksella ja saumattomalla liittämisellä voidaan luoda illuusio 3-ulotteisesta tilasta, jolla on yksi kuvan aika. Interior Study #3 teoksesta voi huomata, että se on mahdollista myös rajaamatta elementtiä alkuperäisen muodon mukaan. Vaikka kuvassa olisi sata saumattomasti liitettyä kelloa eri ajoilta, kuvalla voisi olla yksi aika, mutta paljon aika-koodeja.

Juha Rantanen on pohtinut kuvakoosteita, situationistien 1950-luvun detournement-dogmeja ja elokuvamaailmassa hiljattain esiintynyttä Dogma-liikettä, joka halusi palata "elokuvien juurille", pois studioefektien ilmaisuista. Hän pitää mahdollisena vastaavaa vastaliikettä tulevaisuudessa myös kuvamanipulaatioiden suhteen. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että kun saumattomaan ”hollywood-kollaasiin” on kyllästytty, rosoisesta kollaasista saattaa tulla muodikas ja tavoiteltu efekti (34).

Sisällysluetteloon
Alkuun

6.4. Kuvankäsittelyohjelmien uudet keinot

Kubistisille kollaaseille oli ominaista, että käytettyjä elementtejä ei muokattu, vaan ne säilyivät "illusionistisina todellisuusfragmenttina". Näin ne saattoivat toimia eräänlaisina kompasseina töissä, jotka muuten olivat niin abstrakteja, että aihetta saattoi olla vaikea hahmottaa. (35) Myöhemmin myös situationistit painottivat elementtien mahdollisimman vähäistä muuttamista.

Varhaisimmat tietokonekuvat olivat luonteeltaan abstrakteja, mutta 1980-luvulla representoiva kuva tuli takaisin taiteilijoiden kokeillessa digitaalisen käsittelyn mahdollisuuksia (36). Esittävä ja abstrakti esiintyi jälleen samanaikaisesti. Kuvankäsittelyohjelmat ovat tuoneet mukanaan mahdollisuuden käyttää kuvissa piirto-ohjelmia ja matemaattisia suotimia. Kaikkia kriitikoita todellisuusilluusion innokas muuntelu ei miellytä ja he pitävät sitä pinnallisena verrattuna vaikkapa abstraktiin maalaukseen (37). Taidevalokuvalla oli alkuvaiheessa vaikeuksia tulla hyväksytyksi taiteena - ehkä tietokoneavusteiset teokset ovat nyt samantapaisessa tilanteessa (38).

Amleto Gastaldon ja Alberto Repettin teokseesa Orbit (linkki ei enää toimi tekijän kuoleman vuoksi / italiani on kuvittelua - liitteen kuva 7) lähtökuvana on käsittääkseni purjeveneen kannelta otettu kuva. Mastoihin on koostettaessa liitetty tietokoneella toteutettuja tasomaisia kiertyvää liikettä kuvaavia elementtejä. Kuvalla on mielestäni yksi aika, mutta kuvaan lisättyjen elementtien vuoksi se on täynnä liikettä.

Kaksi seuraavaa kuvaa ovat jo niin yhtenäisiä ja ei-esittäviä, että mietin kannattaako niitä ottaa ollenkaan mukaan. Otin kuitenkin sen vuoksi, että erilaisilla ohjelmilla alkuperäisiä elementtejä voidaan käsitellä niin paljon, että niitä ei voi mitenkään tunnistaa. Välttämättä käytettyjä ohjelmiakaan ei pysty jäljittämään. Kuvan aika on katsojan siinä näkemä aika.

Karin Kulmannin Critical Remarks (kuva 8) on maalausmainen, mutta siinä on käytetty mukana fraktaaliohjelmaa. Omat mielikuvani fraktaalitöistä olivat toisenlaisia. Hans Dieter Grossmannin nimetöntä työtä (kuva 14) on luonnehdittu integroivaksi digitaaliseksi taideteokseksi. Teosta on rakennettu fraktaaliohjelman lisäksi lukuisilla muilla kuvankäsittelykeinoilla. J.D. Jarvis sanoo teoksesta, että lopputulos heijastaa perimmältään vain tekijän visioita eikä tekemiseen käytettyjä välineitä (39). Minulle tässäkin työssä tekemisen väline on vahvasti läsnä.

Näkemykseni mukaan digitaaliajan taideteoksille on tyypillistä uuden teknologian tuomien ilmaisumahdollisuuksien kokeileminen sekä aiempien tyylien, tapojen ja näkökulmien integroiminen töihin uuden välineen tuomin keinoin. Edeltäneet taidesuuntaukset heijastelevat toteutuksissa, mutta tulkitsen tekemiäni havaintoja siten, että selvää sitoutumista mihinkään -ismiin ei tekijöillä laajassa mielessä ole. Kriittisiksi tulkittavia kuvia kyllä on.

Yksi tietokoneavusteisten kuvien mielenkiintoinen piirre on se, että kokeilemisen kynnys on matala. Lähes kuka tahansa tietokoneen ääreen pääsevä ja hiirtä käyttämään pystyvä voi kokeilla kuvien muokkaamista / tekemistä. Teknologia myös mahdollistaa teosten helpon levittämisen tulostettuina tai sähköisessä muodossa.

Sisällysluetteloon
Alkuun


6.5. Interaktiiviset tilaratkaisut

Digitaalisen kuvan luonteeseen kuuluu, että se voi olla myös interaktiivinen. Esitän tästä pari esimerkkiä. Tomi Knuutila on tehnyt Taideteollisen Korkeakoulun opinnäytteenä interaktiivisen multimediateoksen, jolla katsoja voi koostaa kolmikerroksisia kollaaseja. Hän käyttää teoksesta nimeä mediatulkki, collagerator tai kollaasikone (40). Cd-rom-levyllä oleva teos on toteutettu käyttämällä Macromedian Directoria. Yhteensä kuvia on n. 900 ja mahdollisia kombinaatioita yli 25 miljoonaa. Kuva-aineisto ulottuu jokapäiväisestä mediakulttuurista abstrakteihin elementteihin. Ajan visualisoituminen riippuu osittain käyttäjästä. Ohjaus on toteutettu näppäimistöllä.

Omassa pienessä kokeilussani Neliöt (41) (kuva 9), katsoja voi liikutella kolmea kieppuvaa, läpikuultavaa ja värillistä neliöitä hiiren avulla. Toteutuksessa on käytetty Macromedian Flash-ohjelmaa. Neliöiden elokuvaleikkeet on rakennettu eripituisiksi, joten liikeyhdistelmä ei toistu pitkään aikaan samanlaisena, vaikka katsoja olisi passiivinen. Teosta ei ole olemassa ilman katsomiseen ja käyttämiseen tarvittavaa välineistöä, mutta edellytysten täyttyessä sen voi kutsua esiin bittimaailmasta missä tahansa maapallolla. Teos rakentuu jatkuvasti katsojan nykyhetkessä eikä tule koskaan valmiiksi. Hetkestä voi kaapata kuvan, mutta teosta ei voi pysäyttää. Lopetus-painike vaihtaa tilalle toisen sivun.

Michael Rush sanoo, että interaktiivisuus on tuonut meidät kauas passiivisesta tavasta katsoa etäältä esimerkiksi luodinkestävän lasin takana olevaa Mona Lisaa. Hän olettaa, että uutta teknologiaa käyttävien laadukkaiden taiteilijoiden määrän lisääntyminen tulee johtamaan suuriin muutoksiin, jotka ulottuvat taiteen ja estetiikan merkitysten uudelleen muotoutumisesta taiteilijan uudenlaiseen asemaan suhteessa välittäjiin, instituutioihin ja markkinoihin (42). Tähän voi lisätä, että myös taiteilijan ja katsojan suhde muotoutuu uudelleen, kun katsojasta tulee entistä enemmän tekijä.

Digitaaliset kehykset ovat jo todellisuutta, mutta kalliin hinnan vuoksi harva vielä ripustaa seinälle elektronista teosta. Ehkä tulevaisuudessa vaihdamme seinälle päivän kuvan omista valokuvistamme tai menneen ajan suurten taiteilijoiden teoksista. Näytöissä on luonnollisesti ainakin perussäädöt: valoisuus, kontrasti, värikylläisyys, muutama suodin - ja meillä on taas katsojan muunneltavissa oleva kuva. Saatavilla olevat ja vuokrattavat plasma- ja lcd-näytöt mahdollistavat jo nyt uudenlaisen näyttelyn koostamisen - jos onnistuu rahoittamaan hankkeensa.

Sisällysluetteloon
Alkuun


7. Katsoja, tekijä ja kuvan monta aikaa

Kuvan aika syntyy katsomiskokemuksen ohella siitä miten kuvakokonaisuutta tulkitaan. Tähän vaikuttavat katsojan aiemmat kokemukset ja skeemat. Kognitiivisen näkemyksen mukaan katsojalla on ennakoivat skeemansa, joissa on mukana sekä tietoa ympäristöstä että hänen omat tunnistavat ja merkityksiä antavat mekanisminsa. Katsoja myös muuttuu jatkuvasti sen tiedon vaikutuksesta, jota hän kerää ympäristöstään (43). Skeemoille on ominaista myös tiedon aktiivinen ja valikoiva vastaanottaminen. Historia monine kerroksineen on läsnä nykyisyydessä ja vaikuttaa siihen, miten toimimme (44). Ilman teokseen liittyvää aikaa, muistamista ja katsomista ei ole olemassa havaittavaa taidetta. (45)

David Hockney kuvaa havaitsemisen subjektiivista luonnetta teoksessa Pearblossom Highway, jonka vasen puoli on koostettu lähinnä maisemakuvista ja oikealla puolella on tiehen liittyviä kuvia. Kuvan idea on siinä, että vasemmalla istuva matkustaja katselee vasemmalle, mutta oikealla istuva kuljettaja kiinnittää huomionsa tiehen ja liikennemerkkeihin. Kuva sopii esimerkiksi muutoinkin katsomisskeemojen vaikutuksesta. Vasemmalla istumaan tottuneena kuljettajana en ymmärtänyt kuvan "juonta" ennen kuin olin lukenut siitä kertovan tekstin (46). Tämä kuva on tietokoneavusteinen vain siinä mielessä, että se on saatettu verkkoon tietokoneen avustuksella. Alkuperäinen työ on toteutettu valokuvista koostamalla. Nähdessään kuvan verkossa katsoja ei välttämättä voi päätellä miten työ on alun perin tehty.

Paljon digitaaliajan kuvia havainnoinut henkilö voi kokemuksensa vuoksi kiinnittää huomiota moniin sellaisiin seikkoihin, joita satunnainen vilkaisija ei tietoisesti huomaa. Itse huomasin useiden katsomiskertojen lisäävän ymmärrystäni katsomieni kuvien rakenteesta.

McLuhan on esittänyt, että väline on viesti ja tekijänsä uloke (47). Jos ajattelemme tietokoneen ruudulla nähtävää koostetta tai koneelta tulostettua kuvaa, käytetty teknologia on niissä usein tunnistettavissa. Digitaaliajan kuvat / kuvakoosteet kysyvät ja kertovat omalla kielellään aikansa ihmisille. Tekemistapa voi visualisoida myös tekijän teoksen valmistamiseen käyttämää aikaa.

Valokuvien käsittelymahdollisuudet ovat kyseenalaistaneet valokuvan todellisuussuhteen (48). Ehkä kielteisesti värittyneestä epäilystä on tullut katsomiseen liittyvä skeema? Toisaalta monet teokset käyttävät tietoisesti hyväksi uskottavan kyseenalaistamista kuten esimerkiksi Keith Cunningham on muotokuvissaan tehnyt.

Tekijän tarkoitus ja katsojan tulkinta eivät välttämättä kohtaa. Kielelliset ohjeet vaikuttavat havainnointiin (49) ja moniselitteisissä teoksissa tekijä voi (yrittää) opastaa antamalla teokselleen nimen.

Kuvan aika voi olla eristetty s.o. itsenäinen tavalliseen aikaan nähden kuten seinällä olevassa kuvakoosteessa. Kuvalla on ajallista kestoa. Toisaalta se voi ilmaantua bittiavaruudesta katsojan tekemien valintojen seurauksena ja katsoja voi itse vaikuttaa elementtien suhteeseen. Tällöin voidaan puhua spesifisen hetken kuvasta. Esimerkiksi edellä esillä ollutta liikkuvien neliöiden kollaasia voin kutsua spesifien hetkien jatkumoksi. Kuvilla on erilainen ajallinen olemus, kesto, mikä vaikuttaa niihin merkityksiin, joita katsojat niissä havaitsevat. Myös katsomishetken kestolla on merkitystä (50), kuten jo aikaisemmin on tullut esille.

Sisällysluetteloon
Alkuun


8. Oma teos

8.1. Töiden tausta

Teososan työt muodostavat osan Hiljaisia hetkiä -näyttelyyn tarkoitetuista kuvista. Kokonaisuuden valmistuttua kuvat tulevat verkkosivuilleni ja ilmeisesti syksyllä 2004 Jyväskylässä pidettävään näyttelyyn. Toivon, että pystyn mahdollistamaan näyttelyssä myös kuvien katselun suurikokoiselta plasma- tai lcd-näytöltä.

Hiljentymisessä ympäristöstä tulevien aistiärsykkeiden vastaanottaminen vaimenee ja tajunnan tila muuttuu. Kokemukset voivat poiketa paljon tavanomaisesta valvetilasta. Kun vielä mielen apinateatteri hiljenee, jäljelle jää läsnäolokokemusten maailma, jota on vaikea - ja yleensä tuskin tarpeellistakaan - kuvata sanallisesti. Kuvaukset saattavat vain vaikeuttavat hiljentymisprosessia. Halusin kuitenkin kokeilla hiljaisuuden "ajattomasta ulottuvuudesta" kertomista kuvan avulla, vaikka sen on sanottu olevan enemmän kuin tuhat sanaa. Olen pyrkinyt kuvia rakentaessani käyttämään sellaisia elementtejä, joiden oletan olevan jotenkin ymmärrettävissä hiljaisuus-kontekstissa ja joista en usko olevan hiljentyjillekään haittaa. Kuvat ovat normaalissa valvetilassa tietoisesti tekemiäni "mielikuvakäännöksiä" hiljaisuudesta.

Sisällysluetteloon
Alkuun


8.2. Teoksen ja kirjallisen osan suhde

Useimmat työideat olivat jo olemassa ennen käyttämäni kirjalliseen ja sähköisen aineiston kokoamista. Opiskeluaikana olen tutustunut aiemmin tehtyihin kollaaseihin ja montaaseihin, joten perusvalmiudet tekniikan käytölle ovat syntyneet katsomisen ja muun koulutuksen vaikutuksesta. Jotkut tekstit (51) ovat toimineet suorana kipinänä uusien töiden luonnosteluun, mutta en ole ehtinyt toteuttaa niitä opinnäytteen osana. Kuvien muokkaamiseen nuivasti suhtautuvat kirjoitukset innostivat minua kokeilemaan suotimia töissä, joissa en aikonut niitä käyttää. Kirjallisen osuuden ehkä merkittävin anti oli siinä, että pystyn aiempaa paremmin analysoimaan sekä omien että toisten tekemien teosten tilaratkaisuja.

Vaikka lähes jokainen oma kuvani on lähtenyt melko selvästä ideasta, niin tekemisvaiheessa olen edennyt kokeilujen kautta. Minusta on ollut mielenkiintoista löytää kuvieni rakenteesta selkeitä selityksiä sille, miksi jotkut ratkaisut tuntuvat toimivan paremmin kuin toiset.

Sisällysluetteloon
Alkuun


8.3. Toteutus

Olen koostanut työt ottamistani valokuvista tietokoneella ja hyödyntänyt kuvankäsittelyohjelman erilaisia ominaisuuksia. Intertekstuaalisuus liitetään usein kuvakoosteisiin, mutta olen käyttänyt vain itse ottamiani tai piirtämiäni kuvia. Olen muuttanut jokaisen työni ulkoisia mittasuhteita työskentelyn edetessä.

Tekemisen suurimmat ongelmat liittyvät käytettävissä oleviin laitteisiin. Käsittelen seuraavassa jonkin verran tulostamiseen liittyneitä pulmia. Ne eivät suoranaisesti liity opinnäytetyön aiheeseen, mutta tulostettavia koosteita tekevää havaintoni saattavat kiinnostaa.

Oman muistirajoitteisen tietokoneeni lisäksi olen käyttänyt isäni ja Luovan valokuvauksen keskuksen laitteistoja. Keskusta käytin lähinnä kuvien tulostamiseen, sillä sen laitteilla on paljon käyttäjiä. Jouduin siirtämään töitä tietokoneelta toiselle ja katsomaan niitä erilaisilta näytöiltä. Värimaailman muokkasin pääasiassa kotona PC:llä ja koetulostukset tein vesiliukoisella musteella (Epson Color 600). Varsinainen tulostus tapahtui MAC:ltä ja pigmenttimusteita käyttävällä Epson Photo 2000P-tulostimella. Laite-eroista johtuen värimaailma toistui hieman poikkeavana. Etenkin punasävyt osoittautuivat ongelmallisiksi. Tasainen väripinta tulostui pigmenttimusteella niin muovimaisena, että päädyin vaihtamaan kahteen työhön taustan. Punasävyisen työn värimaailman muutin kokonaan. Kaikissa ongelmakohdissa oli käytetty suotimia, joiden käytön jätin lopullisesta työstä pois. Kuvat on tulostettu Epsonin 194 gramman valokuvapaperille, joka on väriltään hivenen kellertävää, kevyesti kuviollista ja kiiltäväpintaista. Kokeilin myös Epsonin täysin valkoista ns. arkistomattaa, mutta värit toistuvat sillä keltaisempina. Testasin myös muita tulostusmateriaaleja.

Tarkoitukseni oli alun perin teettää osasta kuvia A2-kokoisia ns. luster-pintaisia mustesuihkutulosteita. Niitä pidetään kestävimpinä ja tulosteet voivat olla suurikokoisia. Olin mukana katsomassa, kun yhtä työtäni tulostettiin. Hyväksyin lopulta kahdeksannen version, vaikka se oli huonompi kuin valokuvakeskuksessa itse tulostamani työt. Näyttö oli kalibroitu ja sillä näkyvä kuva vastasi aiempia tulosteita. Kokenut tulostaja ihmetteli tehtävän hankaluutta ja sanoi, että silloin tällöin joku kuva osoittautuu ongelmaiseksi. Laite käyttää pigmenttimusteita. Myös vastaava alkuperäisestä tiedostosta tulostettu valokuva oli värimaailmaltaan hyvin poikkeava. Liike ei käytä tulostuksessaan omia väriprofiileja. Mahdollisesti värimuutokset aiheutuivat tulostuksessa käytetystä muusta automatiikasta, jolla lisätään valokuvien kontrastia ja värikylläisyyttä. Lasertulostusta en tätä kirjoitettaessa ole vielä kokeillut. Tulostukseen käytetyt laitteet ja materiaalit voivat vaikuttaa todella paljon työn värimaailmaan.

(Kommentti kesällä 2004: Lopulta hankin oman Epson Stylus Photo 2100 R -tulostimen ja kalibroin näyttöni niin hyvin kuin se on mahdollista ilman mittalaitteita. Rahat ja tulostusongelmat loppuivat.)

Sisällysluetteloon
Alkuun


8.4. Kuvien tilaratkaisut

Teososaan kuuluu 7 (lähes) valmista työtä. Keskeneräisiä töitä on kolme enkä ota niitä opinnäytteeseen mukaan. Töiden perusmuoto vaihtelee, millä olen halunnut kuvata hiljentymisen / rentoutumisen paradoksaalisesti hyvin dynaamista luonnetta.

Montaasimaisessa työssä Olen vettä ja valoa (kuva10) olen liittänyt alastomaan hahmoon auringonpaisteista rantavettä. Kuvassa on lisäksi käytetty värikerrosta, joka on liukuvasti avattu käyttämällä tasomaskia. Kuvaliitokset ovat läpikuultavia. Tilaratkaisusta voi lukea ainakin samanaikaisuutta. Vesi ja ihmishahmo ovat eri perspektiivissä, joten kuvassa voi nähdä myös kaksi aikaa. Käsitykseni mukaan montaasia käytetään usein nimenomaan sisäisten tuntojen tulkitsemiseen, mutta etsimisestä huolimatta en löytänyt tälle kirjallista vahvistusta.

Kuvassa Päättömän kaunis muisto (kuva 11) olen yhdistänyt osan ihmishahmosta, rantavettä auringonpaisteessa ja jäkälikköä. Teoksen yhtenä elementtinä on käytetty osaa edellisestä työstä. Liukuväritausta on rakennettu tietokoneella. Työtä voi nimittää sekä montaasiksi että yhtenäiseksi kuvaksi. Siinä on mielestäni yksi 3-ulotteisen illuusiovaikutelman visualisoima aika, vaikka tarkemmin katsottuna kuvassa voi erottaa perspektiivieroja. Nimellä yritän ohjata katsojaa yhdistämään näkemäänsä muistamiseen liittyviä asioita.

Montaasimaisessa Peitetyssä hetkessä (kuva 12) on kaksi kerrosta. Toinen on 2-ulotteinen lähes peittävä taso, jossa on häivytettyjä kalamaisia aukkoja. Alla on rantavedestä otettu kuva. Teoksen nimellä halusin viitata siihen, että kulloisenakin hetkenä havaitsemme vain osittaisesti. Toisaalta mielikuvamme ja odotuksemme muovaavat näkemäämme. On mielestäni tulkintakysymys montako aikaa kuvassa näkee. Rakenne saa ehkä katsojan silmäilemään työtä vähän samaan tapaan kuin rantavettä katsoessa.

Olen joissakin omissa kokeiluissani käyttänyt sekä piirto-ohjelmia että suotimia. Hissus Mysticus I ja Hissus Mysticus II (kuvat 13 ja 14) on toteutettu yhdistämällä vektoreiden ja siveltimien avulla luotu grafiikka taustana toimivaan valokuvaan. Ensimmäisen kuvan tausta on koostettu ja muokattu valokuvista, jotka on otettu lasiväreillä maalatusta läpinäkyvästä levystä metsä taustana. Toisen kuvan taustana on valokuva kalliosta. Tekijänä näen töiden tilaratkaisuna kaksi visualisoituvaa aikaa. Aikavaikutelmaa voi luonnehtia 3-ulotteisen illuusion tila-ajan ja subjektiivisen aikakokemuksen tai assosiatiivisen aikakerroksen yhdistelmiksi.

Sini-teoksessa (kuva 15) istuvan hahmon sisään on leikattu siniaalloilla käsitelty valokuva rantavedestä. Rajaavan hahmon ääriviivat ovat ottamastani valokuvasta ja tausta on rakennettu tietokoneella. Omassa ryhmittelyssäni tämä kuuluu kuvankäsittelyohjelmien piirto- ja suodinmahdollisuuksia käyttäviin töihin. Tilaratkaisussa on tulkinnasta riippuen 1-2 aikaa. Tämäntapaisissa töissä tekemisen väline ja digitaalinen aika ovat selvästi läsnä. (Tämän työn taustan olen muuttanut monta kertaa tulostusongelmien vuoksi.)

Kuvakoosteessa Uskontunnustuksia (kuva 16) olen rajannut elementit 4- ja 5-kulmaisiksi siten, että vain osa esittävästä kuvasta on mukana. Elementtejä erottaa vaalea reunoille häivytetty viiva. Elementit ovat säilyttäneet oman 3-ulotteisen illuusionsa. Kuvaa voi sanoa erillisistä kuvista selvin saumoin koostetuksi kollaasiksi, jossa yhtenä kuvia erottavana ja yhdistävänä elementtinä on käytetty viivaa. Kuvassa visualisoituu monta aikaa. Viivamainen elementti tuo kuvaan liikettä.

Sisällysluetteloon
Alkuun


9. Johtopäätökset

Kuvan aika on kuvan ominaisuus, joka muodostuu kuvan kokemisesta (mm. katsomisen prosessista) sekä sen rakenteille ja osille annettujen merkitysten tulkinnasta. Tilaratkaisu on osa teoksen rakennetta. Tutkimuskysymykseni oli kuinka tilaratkaisu vaikuttaa visualisoituvaan aikaan. Havaintojeni mukaan aikavaikutelmat vaihtelevat, mutta myös kunkin katsoja skeemat vaikuttavat olennaisesti siihen miten visualisoituva aika nähdään. Erilaisten tilaratkaisujen tunteminen ja kokeilu lisää - tulkinnoista riippumatta - käytettävissä olevien visuaalisten ilmaisukeinojen määrää.

Tietokoneavusteisen kuvan tilaratkaisujen määrittely aiemmin käytössä olevin termein osoittautui vaikeaksi töiden monimuotoisuuden vuoksi. Useissa näkemissäni ja itse tekemissäni kuvakoosteissa käytetään samanaikaisesti teknisesti erilaisia tilaratkaisuja, joten mielestäni kunkin teoksen tilaratkaisuja kannattaa tarkastella työkohtaisesti. Havaintojen tekeminen kuvista osoittautui oletettua haastavammaksi ja monitulkintaisemmaksi kuin olin otaksunut.

Kollaasimaisissa koosteissa, joissa elementit ovat selvästi erillisiä ja kuvan rakennetta voi kuvata epäyhtenäiseksi, osat tuovat kuvaan useita perspektiivejä ja vaikuttavat visualisoituvaan aikaan. Luonteeltaan se voi olla eri tila-aikojen samanaikaisuutta tai tilaratkaisuilla voidaan tuoda esiin liikettä, perättäisyyttä kronologisessa ajassa ja yhdessä esittävyyden kanssa jopa liikkeen tempoa. Myös aineiston montaasityyppisissä ratkaisuissa perspektiivien aika vaihtelee, mutta visualisoituva aika on lähinnä aikakerrosten (yhteinen kronologinen aika, subjektiivinen aikakokemus) samanaikaisuutta. Aineiston kronologisessa ajassa etenevää liikettä kuvaava montaasi oli samalla myös kollaasi.

Silloin, kun elementin rajaus ei noudata esittävää muotoa, elementin alkuperäisen tilailluusion aika säilyy aineiston kuvissa. Jos tilaratkaisulla kuvaan on rakennettu yhtenäinen 3-ulotteisuuden illuusio, siitä tulee tila, jossa aika visualisoituu.

Tilaratkaisuissa käytettyjen elementtien koolla, muodolla ja keskinäisellä suhteella voidaan vaikuttaa kuvanlukemiseen ja visualisoituvaan aikaan. Yhdistämällä kuvankäsittelyohjelmalla tasomaisia elementtejä (mm. piirrokset) 3-ulotteiseen illuusiokuvaan voidaan kuvaan luoda liikettä ja ajallista jännitettä, assosiatiivisia aikakerroksia.

Teknologinen kehitys mahdollistaa mm. interaktiivisten kuvakoosteiden rakentamisen verkkosivuille. Itsenäisen kuvan ajan rinnalle on tullut / tulossa spesifin hetken kuva. Kuvan ajan ohella tietokoneavusteisista kuvista on usein havaittavissa käytetty väline ja sitä kautta tekemisen aika, digitaalinen aika.

Sisällysluetteloon
Alkuun


Tekstin viitteet:

1) Sandbothe Mike, 1998, www-sivu Takaisin tekstiin
2) Sandbothe Mike, 1998, www-sivu Takaisin tekstiin
3) Vanhan sanakirjan mukaan ma tarkoittaa "kahden tai useamman jatkumossa esiintyvän ilmiön luonnollista välimatkaa", "pylväiden ja irtoseinien rajaamaa tilaa" sekä "kahden tai useamman jatkumossa esiintyvän ilmiön välistä taukoa tai tyhjää tilaa". Isozaki Arata, 1981, teoksessa "MA" tila-aika Japanissa, s. 12 Takaisin tekstiin
4) Isozaki Arata, 1981, teoksessa "MA" tila-aika Japanissa, s. 16 Takaisin tekstiin
5) Hubblen avaruusteleskoopin havainnot ovat kyseenalaistaneet aikateoriat, 2003, www.spacedaily.com;
Grigorjeva Jelena, 2001, www-sivu Takaisin tekstiin
6) Grigorjeva Jelena, 2001, www-sivu Takaisin tekstiin
7) Yrjänä Levanto, 1985, Uusi teknologia, taiteet ja taidepolitiikka, s.165 Takaisin tekstiin
8) Rush Michael, 1999, s. 172 Takaisin tekstiin
9) Rush Michael, 1999 Takaisin tekstiin
10) Ray Smith, 1990, s. 340 Takaisin tekstiin
11) Sarje Kimmo, 2003, esipuhe Takaisin tekstiin
12) Arto Ylisaukko-oja, 2003, www-sivu Takaisin tekstiin
13) Väinö Kirstinä, www-sivu Takaisin tekstiin
14) Marshall Peter, www-sivu (myös kuva) Takaisin tekstiin
15) Sarje Kimmo, 2003, esipuhe Takaisin tekstiin
16) Marshall Peter, www-sivu Takaisin tekstiin
17) Sederholm Helena, 2000, s. 73 Takaisin tekstiin
18) Sarje Kimmo, 2003, esipuhe Takaisin tekstiin
19) Sederholm Helena, 1998, s. 174 Takaisin tekstiin
20) Grundberg Andy, McCarthy Gauss Kathleen, 1987 ; Hurlburt Allen, 1983 Takaisin tekstiin
21) mm. Manninen Pertti, 2000, www-sivu Takaisin tekstiin
22) Ahlroth Jussi, 3.1.2004, Helsingin Sanomat Takaisin tekstiin
23) Ahlroth Jussi, 3.1.2004, Helsingin Sanomat Takaisin tekstiin
24) Sederholm Helena, 1988, s. 177 Takaisin tekstiin
25) Sederholm Helena, 1988, s. 193 Takaisin tekstiin
26) Tarkka Minna, 1990, teoksessa Taiteen laita Takaisin tekstiin
27) Noteborn Ron, www-sivu Takaisin tekstiin
28) Neisser Ulric, 1982, s. 66 Takaisin tekstiin
29) Sederholm Helena, 2000, s. 72 Takaisin tekstiin
30) Sihvo Satu, 2002, seminaarityö Takaisin tekstiin
31) Lewis Peter, www-sivu Takaisin tekstiin
32) Virilio Paul, 2000, s.118 "Here no longer exists; everything is now." Takaisin tekstiin
33) Grundberg Andy, McCarthy Gauss Kathleen, 1987 Takaisin tekstiin
34) Juha Rantanen, 2001, www-sivu Takaisin tekstiin
35) Sederholm Helena, 2000, s.74 Takaisin tekstiin
36) Rush Michael, 2000, s. 184 Takaisin tekstiin
37) Rush Michael, 2000, s. 192 Takaisin tekstiin
38) Marshall Peter, www-sivu Takaisin tekstiin
39) Jarvis J.D., www-sivu Takaisin tekstiin
40) Knuutila Tomi, 2001, www-sivu Takaisin tekstiin
41) Sihvo Satu, 2004, www-sivu Takaisin tekstiin
42) Rush Michael, 1999, s.216 Takaisin tekstiin
43) Neisser Ulric, 1982, s. 52. Takaisin tekstiin
44) Immonen Kari, 2001, teoksessa Kulttuurihistoria Takaisin tekstiin
45) Irvine Martin, 2003, www-sivu Takaisin tekstiin
46) BBC, 2000, www-sivu Takaisin tekstiin
47) McLuhan Marshall, 1964, suomennos 1984, ss.33, 229 Takaisin tekstiin
48) Hannu Eerikäinen, 1990, teoksessa Taiteen laita; Manninen Pertti, 2000, www-sivu Tekstiin
49) Neisser Ulric, 1982, s. 43 Takaisin tekstiin
50) Martin Irvine, 2003, www-sivu Takaisin tekstiin
51) Grigorjeva Jelena, 2001, www-sivu Takaisin tekstiin


Lähteet

1. Painojulkaisut


Gombrich E.H., Art & Illusion, 5. laitos 1977, 10. painos 1992 Phaidon Press Ltd, Hong Kong

Grundberg Andy, McCarthy Gauss Kathleen, 1987, Photography and Art, Cross River Press, Japan

Hodge Nicola, Anson Libby, 1998, The A-Z of Art, Carlton Books Ltd, Dubai

Hurlburt Allen, 1983, Photo/graphic Design, Watson-Guptill Publications, New York

Kulttuurihistoria Johdatus tutkimukseen, 2001, toim. Immonen Kari ja Leskelä-Kärki
Maarit, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Hämeenlinna

"MA" tila-aika Japanissa, 1981, toim. Bell Marja-Liisa, Mononen Teija ja Sundberg Tuija, Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o2, Helsinki

McLuhan Marshall, 1984, Ihmisen uudet ulottuvuudet, Wsoy, Juva

Neisser Ulric, 1982, Kognitio ja todellisuus, Weilin & Göös, Espoo

Rush Michael, 1999, New Media in Late 20th-Century Art, Thames & Hudson, Singapore

Sarje Kimmo, 2003, Montaasin filosofia, filosofian montaasi, Porin taidemuseo, Pori

Sederholm Helena, 1998, Starting to Play with Arts Education, Study of Ways to Approach Experiential and Social Modes of Contemporary Art, University of Jyväskylä, Jyväskylä

Sederholm Helena, 2000, Tämäkö taidetta? , WSOY, Porvoo

Sihvo Satu, 2002, Tyhjän tilan olemuksesta Kiinan maalaustaiteessa, seminaarityö

Smith Ray, suomennos 1990 Taiteilijan käsikirja, Otava, Hong Kong

Uusi teknologia, taiteet ja taidepolitiikka,1985, toim. Mitchell Ritva, Valtion taidehallinnon julkaisuja no:28, Helsinki

Virilio Paul, 2000, The Information Bomb, Verso, London, New York


2. Sähköiset julkaisut (osoitteet tarkistettu 12/2007)

BBC, 2000, David Hockney - Photocollage, http://www.bbc.co.uk/h2g2/guide/A449921

Grigorjeva Jelena, 2001, Visual Representation of Time and Space Relations, http://www.ut.ee/SOSE/jgrigorjeva/net_public/time_space-eng.htm (sivua ei löydy 12/2007)

Jarvis, J.D., http://moca.virtual.museum/editorial/jdtour.htm (sivua ei löydy 12/2007)

Kirstinä Väinö, http://www.kaapeli.fi/hypermail/sanoma-open/1591.html

Knuutila Juha, 2000, http://mlab.uiah.fi/~tomtom/cv/info.html (linkki uusittu 12/2007, valitse sivulta exhibitions/collagerator )

Martin Irvine, 2003, Semiotic Preconditions in Visual Arts (sivua ei enää löydy 12/2007, mutta korvasin kahdella tekijän muulla sivulla, joista taiteesta kiinnostuneet saattavat olla kiinnostuneita: http://www9.georgetown.edu/faculty/irvinem/CCTP738/CCTP738-syllabus.html http://www9.georgetown.edu/faculty/irvinem/CCTP738/CCTP738-FirstMeeting.html

Manninen Pertti, 2000, http://www.nettisanomat.com (en löytänyt etsimääni artikkelia 12/2007 - muuta Hannu Hautalan kuviin liittyvää kirjoittelua kyllä)

Marshall Peter, http://photography.about.com/library/weekly/aa100499a.htm (sivua ei löydy 12/2007, mutta sivuston hakukone löysi 425 Peter Marshall -linkkiä)

Noteborn Ron, alkuperäistä sivua ei löydy, mutta tekijän laajat kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.spaceborn.dk/index.asp

Rantanen Juha, 2001, Näkökulmia kuviin 2001, http://www2.uiah.fi/~jurantan/viewpoint/Helena.html

Sandbothe Mike, 1998, Media Temporalities in the Internet: Philosophy of Time and Media with Derrida and Rorty http://www.ascusc.org/jcmc/vol4/issue2/index.html (sivua ei löydy 12/2007)

Ylisaukko-oja Arto, 2003, Luovaa valokuvausta perinteisen pimiötekniikan keinoin, http://www.pohjoinenvalokuvakeskus.fi/ylisaukko/

www.spacedaily.com, 2003, Astronomers Deal Blow To Quantum Theories Of Time, Space, Gravity (sivua ei löydy 12/2007)

Kuvalähteet

1. Sähköiset julkaisut (osoitteet tarkistettu 12/2007)

Aziz ja Culzer, 1995, Pam and Kim
Aziz ja Culzer, 2000, Interior Study #3
http://www.viewingspace.com/genetics_culture/pages_genetics_culture/gc_w02/gc_w02_aziz+cucher.htm
tekijöiden oma kotisivu http://www.azizcucher.net/index.htm

Cottingham Keith, 1992, Fictious Portraits, http://www.kcott.com/art/art_pages/92/92c.html (vaihdettu toimiva osoite 12/2007)

Fabien Bruno, Numerichrome-50, http://moca.virtual.museum/guest/fabien_97/fabien03.htm (sivua ei enää ole 12/2007. Tekijän oma kotisivu http://perso.wanadoo.fr/numerichromes/portfolio.htm (en löytänyt mainittua teosta kuvien joukosta)

Grossman Hans Dieter, Nimetön (Sivua ei enää ole 12/2007)

Gastaldo Amleto ja Repetti Alberto, 2004, Orbit (Sivuja ei enää ole 12/2007)

Guvenc Gulner, Chtulhu people, #d6 http://moca.virtual.museum/gulnur/gulnur06.htm

Hockney David, 1986 Pearblossom Highway, http://content.answers.com/main/content/wp/en/4/42/Hockney-collage-pearblossom-highway.jpg (= kuvan sijainti 12/2007)

Knuutila Tomi, 2000, Collagerator-kollaasi http://www.imal.org/collagerator (sivua ei enää ole 12/2007)

Kuhlmann Karin, 1999, Critical Remarks,
http://www.karinkuhlmann.de/DigitalWorlds/Abstracts2/Critical_Remarks/critical_remarks.html
Tekijän kotisivu http://www.karinkuhlmann.de

Lewis Peter, 1997, 1 Million Channels of White Noise,
http://www.sito.org/cgi-bin/egads/showart?show=lew.0000&idonly=lew&seq=5 / (Tekijä poistanut teoksen, todettu linkkipäivityksessä 12/2007)

Noteborn Ron, Walking Down Stairs,
http://www.spaceborn.dk/portfolio/walkingdownstairs-1-900.jpg
Noteborn Ron, Metro Experience 1, http://www.spaceborn.dk/portfolio/tunnel2.jpg

Rathgeber Linda, 2003, Dreamcatcher, http://www.projectseven.com (teosta ei ole enää sivulla 12/2007)

Rejlander Oscar Gustave, 1856, The Two Ways of Life
http://www.geh.org/fm/rejlander/htmlsrc/m197808410001%5Fjpg.html

Sihvo Satu, 2004, Neliöt, http://www.metavire.com/nelio.htm

Stösser Achim ja Bühner Matthias, 1994? Morphen des da-Vinci-Porträts mit der Mona Lisa, http://achim-stoesser.de/kunst/monaleoani.html


2. Muut käytetyt kuvat

Schwartz Lilian, 1987, Mona/Leo kirjasta Rush Michael, 1999, s.185


Tekijänoikeudet

Teosten tekijät ovat antaneet luvan opinnäytetyön liiteosassa olevien kuvien tulostamiselle.

Alkuun

 

metavire © Satu Sihvo 2004 - Päivitetty 7.1.2008